Kuulumisia

Käytiin äsken hakemassa yhdessä K koulusta niin että näin koulureitin, se on aika kaukana, about 30 min päässä joten matkalla on monta mutkaa. Riittää kyllä treenattavaa siinä reitissä! (Olin siis ekan kerran itse vain kyydissä, onneksi..) Tuo nyt oli tässä päällimmäisenä mielessä, mutta asiasta toiseen siis. Mulle kuuluu oikein hyvää :D Tykkään perheestä joka päivä enemmän vaikka arki välillä tuntuu hiukan raskaalta.

Tässä on nyt oltu pian toista viikkoa uuden perheen luona ja paljon on ehtinyt tapahtua. En ole vielä päässyt ihan kunnolla työn touhuun ja saanut arjesta otetta, kun perheellä on ollut niin kiireistä koska kaikki lapset on ollu kipeitä nyt, joten eka viikko oli aika epänormaali. Lasten kanssa sujuu aika hyvin. Tykkään heistä joka päivä enemmän ja alku on mennyt ihan hyvin joten uskon että meillä tulee olemaan oikein kivaa yhdessä :D Ainoa ongelma on, että mulla on keskimmäisen kanssa hiukan auktoriteetin puutetta, mutta eiköhän senkin yli päästä ku se alkaa luottaa muhun enemmän ja kuuntelemaan mua myös toivottavasti ;D

Mun päivät on ollu nyt aika lailla täynnä lähinnä lasten kanssa leikkimistä ja askartelua. Kiirettä pitää ja opeteltavaa on paljon! Tässä on kyllä ehtinyt tapahtua myös jo kaikenlaista mukavaa, olen käynyt suomalais kavereiden kanssa ulkona pariin otteeseen ja meillä on ollut tosi mukavaa yhdessä :)

Käytiin syömässä melko läheisellä ostarilla (Nattick mall)olevassa cheesecake factoryssa, jossa ruoka oli tosi hyvää eikä edes turhan kallista sekä ilmapiiri oli tosi mukava. Jälkkäriksi mitäpä muutakaan kuin ihania cheesecake kakkuja! Valtavia paloja jokainen ja todella makeaa sekä vastustamattoman hyvää! :D

Käytiin myös yhdessä katsomassa uusi Bondi tässä yhtenä päivänä läheisellä leffateatterilla. Oli pikku pettymys mulle ettei leffassa käynti ole täällä näköjään sen halvempaa kuin suomessa ja hassua oli ettei teatterissa ollut paikkalippuja.

Viime viikolla oli tosiaan myös thanksgiving, mikä oli tosi mukavaa! Paljon hyvää ruokaa ja erityisen hyvässä seurassa. Meidän perheen luokse tuli paljon vieraita ja ilta oli tosi onnistunut. Syötiin hyvin ja pelattiin yhdessä mm. bingoa mikä oli huippu kivaa :D Tykkäsin kovasti ja nyt en malta odottaa joulua! (Lapset laskee kans päiviä jouluun joten sekin vaikuttaa paljon mun joulu fiilikseen)

Mun perheellä on tosiaan toinen asunto Mainessa, Cape Elizabehissä, lähellä Portlandia. Vietettiin siellä viikonloppu yhdessä ja tykkäsin kovasti :) Käytiin vähän shoppailemassa ja syötiin hyvin sekä askartelin hiukan lasten kanssa :) Maine on oiekin kaunis paikka ja oon onnekas ku pääsen tutustumaan sinnekkin usein! Meri näytti kauniilta mutta kylmältä!

Kianin koulu projekti jonka autoin tekemään. (planeetta :D )

Perheeni talon etuosa.

 Perheeni talo.

 Porlandissa, joulu on selvästi tulossa.. :D

L.L. Bean, liike josta ostin talvitakkini. Elinikäinen takuu.. :D

Valtava saapas L.L. Bean luona!

Joulu on taas, joulu on taas..

Pikku L :)Tuli itku ku piti jättää toi talo ja jatkaa matkaa :D

Toivon että loppuviikko sujuu nyt yhtä hyvin kuin on mennyt tähänkin asti ja että saan pian puhelin ja pankki asiat kuntoon. Viikonloppuna on tiedossa kavereiden tapaamista ja muuta mukavaa sekä ensimmäinen LCC tapaaminen ja LCC tulee tänään meille juttelemaan mun ja mun perheen kanssa! :D

Greetings from Newton :)

Täällä sitä nyt ollaan sitten. Matka tänne oli pitkä ja pelottava mutta mä tein sen! :D Mun piti valitettavasti lentää Reykjavikista yksin New Yorkiin ja selvitä maahantulo kaavakkeiden täyttämisessä yksin mutta iha hyvin sekin sujui. Hiukan kyllä jo mietin, että mitä hittoa oikein tein siinä koneessa, olenko päästäni viella kun lähdin yksin kauas pois. Onneksi kaikki kuitenkin sujui melko hyvin.

Olin ensimmäinen JFK:kentällä New Yorkissa joten jouduin soittamaan kuskin paikalle kun häntä ei näkynyt. Sitten odoteltiinkin, että meitä au paireja olikin noin bussilastillisen verran matkalla kohti Cultural Care Training Schoolia jonne ajattiin n. tunnin verran kentältä.

 Meijän koulu :)

 Minä oppitunnilla.

 Nami...Ensimmäinen hampurilaiseni amerikassa.

 

Training School oli ihan mukava paikka. Rakennukset olivat hienoja, mutta vanhoja. Niissä tiloissa eli sujuvasti 4 päivää, mutta hiukan otti päähän se että makuuhuoneissa oli joko tukalan kuuma tai kylmä ja ruuassa ei ollut oikeastaan paljonkaan kehumista. Huonetovereina mulla oli tosi mukavat tytöt jotka lähti myös Bostonin lähelle perheisiin.

Tykkäsin kovasti opetuksesta ja koulussa oli tosi mukavaa porukkaa. Opettajat oli tosi mukavia ja oli tosi kiva päästä tutustumaan toisiin au paireihin.

International sing along jutussa meillä kävi hassu juttu, kun suomi unohdettiin kokonaan! Siinä siis samasta maasta tulevat laulavat muille jonkin oman kielisensä lastenlaulun ja meitä suomalaisa oli tällä erää tosiaan vain me kaksi kun taas esim. saksalaisia oli pitkälti yli kymmenen. Kaikki olivat jo laulaneet laulunsa ja porukka oli jo lähtemässä kun me mentiin vielä ilmoittamaan että "hei, ei me olla vielä laulettu!" Se olisi jo ollut tarpeeksi noloa laulaa kaikille kahdestaan suomeksi, mutta eikös ne opettajat sitten unohtanu pikku suomen osallistujat.

New Yorkin reissu kruunasi koko koulu ajan. Ihan mahtava paikka! Kaupungin näkeminen yövaloissa rock of the top pilvenpiirtäjän katolta on varmaan siistein juttu jonka olen koskaan tehnyt. New York oli mahtava kaupunki ja oli uskomatonta kävellä "tutuissa" maisemissa. Käytiin myös mm. 9/11 memorial paikalla missä oli uskomattomat suihkulähteet ja käveltiin pitkin Time squarea.

 

 

Yksi juttu minkä meijän opas sanoi New Yorkista jäi mieleen elävästi: "When in New York, do as new yorkers do" :D

 

Perjantaina lähdettiinkin sitten kohti perheitä. Bussimatka Newtoniin kesti n. 6 tuntia. Perheen tapaaminen ekan kerran oli tosi jännittävää, mutta kaikki tuntuivat heti kauhean tutuilta ja ottivat tosi hyvin vastaan. Olen nyt jo ihan rakastunut lapsiin :) Ensimmäinen ilta vietettiin rennosti pizzaa syöden ja leffaa katsoen.

Perheeni talo on minun mielestäni todella suuri ja kaunis. Ilmeeni oli varmasti näkemisen arvoinen, kun sain nähdä ensimmäistä kertaa oman huoneeni. Rakastan huonettani, se on tilava ja mulla on ihania huonekaluja (kuten ihanan iso ja pehmoinen sänky ;D, jee) Mulla on myös oma kylppäri ja vessa ja huoneeni on hiukan erikseen muusta talosta joten saan olla omassa rauhassa.

Ensimmäinen päivä kului lapsiin tutustuessa, mutta pääsin myös host äidin ja pikku L:n mukaan käymään Bostoniin ravintolaan, jossa hänen ystävällään oli baby shower juhla. Juhlissa oli mukavaa, mutta tunsin itseni aika vaivaantuneeksi, koska en tuntenut tietenkään ketään ja sen lisäksi kaikki puhuivat farsia, joka on siis perheeni toinen kieli. Farsi vaikuttaa (tai sanoisinko vaikeuttaa) paljon myös minun elämääni, koska nuorin ei huomaa eroa englannin ja farsin välillä joten puhuu minulle molempia.

 

Tänään (eli 18.11) oli todella jännä päivä, koska ajoin ensimmäistä kertaa autolla! Mua on jo kauan jännittänyt miten tulen pärjäämään liikenteessä, mutta ensimmäinen kerta sujui tosi hyvin :D Automaattivaihteistoon pitää vielä totutella, koska yritän välillä ihmeissäni etsiä kytkintä. Haettiin lapset mummolasta, jossa ne oli yötä ja ajoin meidät sieltä sitten kotiinkin.Haastavaa liikenteessä on se, että ihmiset ajavat täällä melko agressiivisesti ja kovaa, joten pitää aina olla varovainen eikä olla moksiskaan torven soitosta. Näillä on myös useita omia liikennesääntöjä ja eri reittien muistaminen vie varmasti hiukan aikaa. ( esim. Keskimmäisen koululla on katu, joka muuttuu yksi suuntaiseksi aina kouluviikolla)

Tänään luonastettiin raavintolassa, kuten useat perheet tekevät viikonloppuisin. Pyysin tarjoilialta kana salaattia  ja jo siinä kohtaa tuli vastaan kompastuskivi, koska täällä kanasalaatti ei tarkoita vain salaattia ja kanaa vaan se voi olla myös jonkilainen sandwich.

 

Huomisesta tulee kiireinen päivä, kun hoidan lapset kouluun perheen äidin kanssa ensimmäistä kertaa. Toivottavasti kaikki menee hyvin!

 

Tykkään tosi paljon perheestäni ja rakastan lapsia. Suurin ongelmani on tällä hetkellä englannin kieli, joka tuntuu jostain syystä kauhen haastavalta ja mua harmittaa kun en osaa puhua parempaa englantia. Tuntuu etten muuta vastaakkaan perheelle kuin "Okey"ja "alright". Toivn ettei mua pidetä ihan toopena , kun en oikein keksi mitään järkevää sanottavaa

 

Vaikka en ole oikeastaan vielä tänään työskennellyt olen lopen uupunut. Päivät on kai niin stressaavia.

Hassua on, että musta tuntuu että olen jo ollut täällä kauhean kauan vaikka on mennyt vasta 2 päivää!

Toivottavasti ensi viikosta tulee mukava, kun on thanks giving!

 

On my way to the USA! :D

Viimeinen päivä Suomessa! Ihanaa, kun sain vielä juhlistaa isänpäivää ennen lähtöä :) (Hyvää isänpäivää rakas isä!)

Musta tuntuu, että nämä 2 "ylimääräistä" viikkoa ovat tehneet todella hyvää, koska ajatus lähdöstä ei tunnu yhtään niin pahalta kuin viimeksi. Tietysti tulee kova ikävä perhettä ja ystäviä, mutta toivon että mulla on edessäni mahtava vuosi!

Pakkauksen pitäisi olla nyt valmis, mutta aijon kyllä vielä suorittaa jonkinlaista paniikinomaista tavaroiden ja papereiden läpi käymistä :D Tässä pakolliset lähtö valmistelu kuvat

Tänään on juhlittu isänpäivää ja hoidettu teknisiä asioita yhteydenpitoa varten. Tiedossa vielä paniikki pakkausta, siivoamista, hyvää ruokaa, saunomista ja ehkä viimeiset skype keskustelut host äidin kanssa ennen lähtöä.

 

Luultavasti en malta nukkua ensi yönä kovinkaan paljon :D Huomisesta tulee varmaan mun elämän yksi jännittävimmistä päivistä! Edessä on kyllä pitkä lento, mutta eiköhän tuokin taitu nopeasti hyvässä seurassa! Koneen vaihto Reykjavikissa hieman jänskättää, koska en ole ikinä lentäny yksin, mutta toivonmukaan löydetään New Yorkiin asti ja siitä sitten kohti Cultural Care Training Schoolia:)

 

Seuraavat kuulumiset tulevatkin sitten toivottavasti Amerikan mantereelta!

Adios amigos :)

 

 

 

 

Boston here I come!

Oltiin eilen huikealla Jennifer Lopezin keikalla! Sanat ei riitä kertomaan miten hyvä keikka se olikaan! :D Nautin todella! Ja mahtavassa seurassa, kiitos!
Tässä pari kuvaa

 

 

Matkaani kohti New Yorkia taisikin taas tulla hiukan uusia mutkia, tai no oikeastaan mutkat taisivat suoristua sillä menemmekin varmaan New Yorkista suoraan Bostoniin. New Yorkin Training School ei kai ole vieläkään myrskyn jäljiltä käytössä. Hiukan harmittaa jos näin käy, mutta ei se mitään, aijon kyllä silti ehdottmasti käydä pidemmällä visiitillä New Yokissakin jossain vaiheessa vuottani :)
   Huomenna saan toivottavasti tietää lisää, saa nähdä meneekö pakkaus uusiksi... Tulossa on siis hyvin jännä viikonloppu :D

Cupcakes, yammy!

Eilen tuli sitten käytyä kavereiden kanssa juhlimassa ja kivaa oli! Tulee kyllä mieletön ikävä ystäviä ja perhettä, kun joskus nyt pääsen lähtemään tuonne rapakon toiselle puolelle!

Olen päättänyt käyttää nämä minulle siunatut kaksi lisä viikkoa Suomen kamaralla lähdön valmisteluun. En vain pakkailuun, jonka jätän taas viimeiseen iltaan ;D vaan myös englannin harjoitteluun ja lasten hoidon valmisteluun. Minulla ei ole kovinkaan paljon lastenhoitokokemusta, mutta intoa kyllä riittää senkin edestä! (ainakin vielä ennen kuin todellisuus kolahtaa tajuntaan ;D) Etsin kirjastosta lastenhoitoon liittyviä opuksia ja etsin niistä hyviä vinkkejä tulevaisuutta ajatellen. Olen myös aloittanut kirjoittamaan itselleni englanniksi hauskoja leikki ja askartelu ohjeita ylös joita voin sitten toteuttaa lasteni kanssa :)
Minuun on iskenyt oikeastaan vasta nyt huoli siitä kuinka tulen pärjäämään lasten ja ylipäätään koko perheen kanssa seuraavat 12 kuukautta.. Jännittää ja huolestuttaa uusi alku mutta toivottavasti kaikki menee hyvin.
Ensi viikolle on kuitenkin tiedossa muutakin kuin lähtöön valmistautumista ja hurjaa jännitystä, Jennifer Lopezin keikka 7.11 parhaassa seurassa! :D

Osa uusista suomalais au pair ystävistäni, jotka lähtivät matkaan tänään (Hyvää matkaa!!) eivät ilmeisesti pääse aluksi New Yorkiin, sillä Training School on kuulemma vielä ilman sähköjä. Toivon kovasti, että sähköt ja muut asiat saataisiin kuntoon minun lähtöpäivääni mennessä! Oen vakaasti kyllä päättänyt meneväni käymään New Yorkissa vuoteni aikana myöhemminkin, mutta olisi silti pieni pettymys jos en pääsisi sinne heti aluksi. Saa nähdä miten käy!

Viikonloppuna tuli myös treenailtua leipomis taitoja, tässä pari kuvaa tuloksista. Nam!